Hips!
Minä minäkin päätin aloittaa blogin ajatuksena purkaa omia ajatuksia. Nykyään tunnun tekevän kokoajan ns. järjettömältä tuntuvia päätöksiä, jotka oikeasti tuntuvat itsestä niin hyvältä. Sehän se tässä elämässä on kuitenkin tärkeintä, että itsestä tuntuu hyvältä. Olen sen aina tiennyt, mutta nyt vasta alkanut sitä toteuttaa. Ihanan paljon olen saanut kannustusta suuriin päätöksiini. Minulla on hyviä ihmisiä ympärilläni. Tosin olen tietoisesti hakeutunut pois omaan elämään sopimattomista ihmistä.
Hankalista ihmisistä on vaikea päästää irti tai toisaalta heidän on vaikea antaa minun mennä omia polkujani. En kuitenkaan mene kauas enkä jätä palaamatta. En ole ikinä ymmärtänyt toisen sitomista itseensä tai toisen hallitsemista. Tämä itseasiassa koskee parisuhdetta sekä ystäviäni. Tarvitsen/tarvitsin paljon omaa tilaa, jotta olen voinut löytää itseni uudelleen. Useimmat ovat se ymmärtäneet.
Yksi uusista tuulistani on oman elämän haltuunotto. Se vaati yhden parisuhteen loppumisen sekä ystävän osittaisen menetyksen. Kummatkin suhteet olivat jotenkin yksipuolisia ja vaativia. Olen luonteeltani todella uhrautuva ja teen ensin toiselle ja vasta sitten ajattelen itseäni. Ja olen tehnyt sen aina omasta tahdostani, mutta valitettavasti sen on tehnyt minut onnettomaksi. Olen jäänyt muiden jalkoihin ja joutunut taistelemaan itseni väsyksiin, että tulisin kuunnelluksi. Ihmiset tottuvat siihen, että ovat aina etusijalla ja kun menettävät sen paikan tulevat onnettomaksi. Sitä en ole ymmärtänyt että miksi? Eikö minun onneni ole ollut tärkeä?
”People will notice the change of your attitude towards them, but won’t notice their behavior that made you change.” ( Lainaus Facebookin sivustolta Enchanting Minds). Lainaus sopi tunnelmaani tuolloin reilu puoli vuotta sitten todella hyvin.
Artikkeliin liittyvä kuva kertoo kuinka tummien pilvien lomassa sateenkaari ja sen kauniit värit kiinnittävät huomion antaen toivon paremmasta, aina.